keskiviikko, 2. marraskuu 2016

En jaksa kannatella sinua pinnalla

Olet kuollut kala,

olet vajoamassa.

Mikset pyristele vastaan?

 

Mentäisiin yhdessä vastavirtaan,

haluaisin uida,

ui kanssani.

 

Sukellat yhä vain syvemmälle,

en uskalla seurata.

 

Haluan uida kohti pintaa,

nähdä auringon,

tuntea tuulen.

 

Näet minun suunnittelevan lähtöä, taas.

Et tiedä pyrkisitkö mukaan vai jäisitkö.

 

Tule kanssani Kulta,

uitaisiin yhdessä.

 

Minä todellakin suunnittelen lähtöä.

perjantai, 13. syyskuu 2013

Hiljainen epäilys

Jokainen hereillä olon hetki

vain tuskastunut huokaus

 

siitä menetetyksi luullusta mahdollisuudesta

joka jo kaavaan on katoavaiseksi kirjoitettu

 

jäljellä vain halu saada lisää

tätä tyhjää täynnä olevaa elämää

 

ja kaiken sen paljouden keskellä

olen yksin, niin alaston

 

kun mikään ei kosketa

vaikka kuitenkin tunnen olevani sidottu

 

ehkä jonnekin tähän mitättömyyteen

on kätketty salaisuus

piilotettu merkitys

 

pieni reppukansa ylittämässä suojatietä

vaivaantunut jono kassan edessä

 

puiston penkille unohtunut sateenvarjo

puun juurelle kuollut orava

 

kupliva aallonharja

ennen kuin se särkyy kivikkoon

 

tai kenties tuo, vastarannan välkkyvä valo

opastamassa tietä eksyneelle

 

antaen toivoa

käskien jatkamaan

 

"jaksa vielä vähän

olet kohta perillä"

 

levähdyspaikka 500m

ilmoittaa kyltti tien varressa

 

mutta autot kaasuttavat

pysähtymättä ohi

 

kaiken tämän teennäisen metelin keskelle

hukkuu pieni hiljainen epäilys

 

ehkä en valinnut tätä

 

sunnuntai, 25. elokuu 2013

Syitä ja Selityksiä Rakkauden Seurauksille

I

parisuhteissa monet pelkäävät

valehtelemista, pettämistä ja väkivaltaa

 

jotain konkreettista tai ulkopuolista pahaa,

mikä johtaa eroamiseen

ja lopulta rakkauden loppumiseen

 

tajuamatta kuitenkaan, että on helpompi

tulla toimeen seurauksien kanssa

kun niille on jokin kunnon syy

 

mutta kun syitä on kaikkialla eikä oikein missään

sitä menettää uskonsa kaikkeen

ja kyseenalaistaa koko rakkauden käsitteen

 

kuinka jokin niin intohimoinen,

nautinnollinen ja romanttinen

suorastaan täydellinen suhde

 

voi vaan kuihtua kasaan

ilman mitään suurta draamaa?

mihin katosi yhteisymmärrys

vai oliko sitä ikinä olemassakaan?

 

silloin sitä todella toivoisi, että kyseessä olisi

jokin ulkopuolinen tai konkreettinen paha

 

jotain jota osoittaa sormella

jotain johon purkaa tunteidensa rippeet

 

II

mutta kun se paha on sisäsyntyistä

eikä palautettavissa mihinkään

yksittäiseen tekoon tai asiaan

 

joutuu selittelemään kyselijöille

syitä parisuhteen päättymiseen

vaikkei niitä itsekään oikein ymmärrä

 

silti syitä ja selityksiä kyllä löytyy

selityksiä, joissa vedotaan kaikkeen

maan ja taivaan välillä

 

ihmisluontoon, geeneihin

ja kasvuympäristöön

 

kuitenkaan ei yksikään

 

niistä lukuisista syistä ja selityksistä

selitä tyhjentävästi

 

pois sitä tuskaa

mikä jää kun syylistä

ei saada oikeuden eteen

 

vaikka tuomio on jo langetettu

 

III

ehkä rakkaus on luonteeltansa katoavaista

tai ehkä sellaista rakkautta, johon uskoin

ei ole olemassakaan

 

ehkä jos panostaisit kovemmin

ehkä jos vaatisin vähemmän

ehkä jos tyytyisimme enemmän

 

ehkä jos eläisimme eri ajassa

ehkä jos olisin joku toinen

ehkä jos olisit se, keneksi sinua luulin

 

ehkä silloin meillä olisi toivoa

 

IV

eikä sille jossittelulle näy loppua

syiden ja seurausten sekoittuessa

mieli eksyy harhateille

 

itken ikävääni kaipuun kaihertaessa

kaipuu kaikkea sitä kohtaan

jota joskus kutsuimme rakkaudeksi

 

olkoonkin vain kuvitelmaa

tunne oli silti aitoa

 

nyt kaikki tuntuu yhdentekevältä

elämältä katoaa sisältö

kun merkitykset riistetään

 

V

 

ehkä ainoa todellinen

ja loppumaton rakkauden muoto

on ehdoton rakkaus

 

sellainen johon mikään paha maailmassa ei yllä

ei sisä- eikä ulkosyntyinen

 

kuten äidin rakkaus lastansa kohtaan

ne velvoittavat verisiteet

joista ei pääse eroon

vaikka joskus ehkä haluaisikin

 

kaikki muu, rakkaudeksikin kutsuttu

on romantiikkaa, intohimoa tai nautintoa

unelmaa, haaveita ja mielikuvia

 

enemmän tai vähemmän sepiteltyjä

joskus sokeaakin uskoa ja toivoa

 

hyvin haurasta ja häilyvää

 

VI

tai sitten kyse voi olla

hyvin mekaanisesta tarpeiden tyydyttämisestä

kahdenkeskisestä vaihtokaupasta

 

anna sinä minulle sitä

niin sinä saat minulta tätä

 

suhde kestää niin kauan kuin se on

kummallekin kannattavaa

 

pahimmillaan kyse on

addiktoituneiden yksilöiden

loputtomien tarpeiden tyydyttämistä

 

keskinäisten riippuvuuksien ruokkimisesta

 

kun toisesta ei saa tarpeekseen

vaikka se tekee kummastakin sairaan

 

ja silti kutsumme sitä rakkaudeksi

 

VII

suomenkieli tarvitsee uusia sanoja

kuvaamaan rakkauden eri muotoja

 

on eri asia rakastaa jotain hetkellistä nautintoa

kuin jotain, josta joudut kantamaan vastuun

 

saatat rakastaa syvästikin ystävääsi

mutta et silti haluaisi naida häntä

 

saatat naida rakastamasi ihmisen

mutta se ei takaa ehdotonta rakkautta

 

rakkaus on intohimoa, romantiikkaa ja nautintoa

mutta intohimo, romantiikka tai nautinto

yksinään ei ole rakkautta

 

eikä rakkaus ole sama asia kuin ehdoton rakkaus

sillä ehdoton rakkaus ei lopu koskaan

 

jos nämä asiat osattaisiin erottaa toisistaan

ehkä vältyttäisiin monilta sydänsuruilta

 

 

 

perjantai, 8. helmikuu 2013

Ex nihilo nihil fit

minulla on oikeus ajatuksiini

niin kuin sinulla on oikeus olla ajattelematta


kun millään ei ole mitään merkitystä

mikään ei ole toista arvokkaampaa


miten paljon painaakan se loputon kepeys

pinnan alla poltteleva tyhjyys

kaiken samantekevyys


nihilisti minussa nauraa sarkastisesti

säälittävälle tarpeelleni täyttää se tyhjyys


loputtomalla halullani saada lisää

tätä merkityksetöntä elämää


jos nyt vielä vähän

ja sitten lasku, kiitos


kuitenkin salaa toivoen,

että jossain oli jotain

perjantai, 8. helmikuu 2013

Tähtihetkeni

Laitan kännykästä soimaan pianomusiikkia

ja painan pääni tyynylle

 

melodia on tuttu ranskalaisesta taideleffasta

surkea kaiutin särkee ääntä

luoden harmonista tunnelmaa

 

suljen raskaat luomeni

ja huomaan olevani valokeilassa 

 

mitätön elämäni

avautuu uusissa merkityksissä

 

ne pienet arkiset teot

paljastavat jotain oleellista

tästä elämästä

 

se syvään juurtunut tapa, kuinka lukitsen parvekkeeni oven

illan viimeisen röökin jälkeen

tietäen hyvin, ettei kukaan kiipeäisi 

kolmanteen kerrokseen

murtautuakseen arvottomaan kämppääni

 

se pieni vapauden tunne, kun heitän roskan lattialle

ilman pienintäkään aikomusta siivota sitä

 

se hassu nautinto, haukata paahtiksesta palanen

ennen kuin päälliset ovat paikallaan

juusto ennen kinkkua, tietysti

 

se salainen tanssi, jonka esitän

näkymättömälle yleisölleni

ja niiaan aplodeille

 

yhtäkkiä musiikki loppuu

ja valot sammuvat

merkitykset katoavat

 

mutta minä jään

pimeälle estradille