Laitan kännykästä soimaan pianomusiikkia
ja painan pääni tyynylle
melodia on tuttu ranskalaisesta taideleffasta
surkea kaiutin särkee ääntä
luoden harmonista tunnelmaa
suljen raskaat luomeni
ja huomaan olevani valokeilassa
mitätön elämäni
avautuu uusissa merkityksissä
ne pienet arkiset teot
paljastavat jotain oleellista
tästä elämästä
se syvään juurtunut tapa, kuinka lukitsen parvekkeeni oven
illan viimeisen röökin jälkeen
tietäen hyvin, ettei kukaan kiipeäisi
kolmanteen kerrokseen
murtautuakseen arvottomaan kämppääni
se pieni vapauden tunne, kun heitän roskan lattialle
ilman pienintäkään aikomusta siivota sitä
se hassu nautinto, haukata paahtiksesta palanen
ennen kuin päälliset ovat paikallaan
juusto ennen kinkkua, tietysti
se salainen tanssi, jonka esitän
näkymättömälle yleisölleni
ja niiaan aplodeille
yhtäkkiä musiikki loppuu
ja valot sammuvat
merkitykset katoavat
mutta minä jään
pimeälle estradille
Kommentit